Pappisopinnoissa meitä lohdutettiin kerran sanomalla, että jos ei mikään muu, niin ainakin virret puhuttelevat seurakuntaa messussa.
Elin tämän todeksi viime sunnuntaina seurakuntalaisen näkökulmasta. Olin tullut messuun vähän masentuneena. Pappien sanat eivät oikein kolahtaneet enkä jaksanut osallistua, istuin vain ja kuuntelin ja mietin, mahdanko edes jaksaa mennä ehtoolliselle. Sitten tuli päivän virsi, 314 Suo, Jeesus rakkaani. Sen laulaminen tuntui niin lohdulliselta, että virkistyin. Kävin ehtoollisella ja jaksoin mennä messun jälkeen kirkkokahveille. Ne olivat elvyttävät – vakiopöydässä jutut olivat tuttuun tapaan hyviä ja syviä. Suntio oli jo kerännyt pullat pois ja kolisteli tiskejä keittiössä, kun lopetimme.
Mutta se virsi. Mollivoittoinen, hidas, moni ehkä pitäisi sitä ankeana ja laahaavana niin melodian kuin sanojenkin puolesta. Kirkkokahveilla pappi mainitsi, että olisi halunnut vaihtaa päivän virren toiseen, mutta ei viitsinyt vaivata kanttoria viime tingassa.
Virren historia on epäselvä, mutta siihen liittyy lestadiolaiskytköksiä, joten ilmankos virressä on tiettyä nostalgiaa. Virren poljento itsessään oli jollain lailla lohduttava: tätä on tullut lapsena veisattua. Laulaessa mieli kutoi merkityksiä virren sanoihin ja kytki niitä omaan tilanteeseeni niin, että sanat tuntuivat tulevan sydämestä. Samalla mietin sitä, miten toisenlaiseksi uskon sisältö on muuttunut, jos vertaan lapsuuteni lestadiolaisuuteen. Samat sanat, ihan eri merkitys.
Haluaisin havainnollistaa tätä uskon sisällön muuttumista, mutta kun sen sanoittaminen tuntui hankalalta, otin avuksi tekoälyn. Pyysin sitä esittämään kolmesta virren 314 säkeistöstä tulkinnan ensin lestadiolaisesta näkökulmasta, sitten (paremman sanan puutteessa) progressiivisen kristinuskon näkökulmasta. Jotta ChatGPT:n progressiivinen tulkinta ohjautuisi samanlaisille laduille kuin omat mietteeni kirkonpenkissä, kerroin sille lisäksi, että kiusaus, joka laulajaa koettelee, on masennus, joka edustaa vaaraa joutua eroon Jumalasta.
Tällaisia tulkintoja tekoäly esitti. Minusta ne menivät ihan nappiin.
2. Suo, että milloinkaan
en eksy maailmaan,
sen houkutuksiin taivu
ja synnin virtaan vaivu.
Sen ethän anna voittaa
ja pettää, vahingoittaa.
Tekoälyn lestadiolainen tulkinta: Tässä korostuu maailman ja uskon välinen jännite, joka on lestadiolaisuudessa hyvin keskeinen. ”Maailma” nähdään synnin ja hengellisen kuoleman alueena – paikkana, jossa ihminen helposti eksyy pois Jumalan yhteydestä. Rukous ”ettei eksy maailmaan” on pyyntö pysyä Jumalan valtakunnan yhteydessä, eli uskovien joukossa, jossa evankeliumi kuuluu ja syntien anteeksiantamus julistetaan.
Tekoälyn progressiivinen tulkinta: Rukoilija pyytää pysyä lähellä elämän voimaa, vaikka mieli vetäisi pimeyteen tai toivottomuuteen. ”Synnin virtaan vaipuminen” kuvaa sisäistä tilaa, jossa ihminen kokee erillisyyttä Jumalasta ja lähimmäisistä. Masennus voi ”pettää ja vahingoittaa” siksi, että se vääristää todellisuuden: ihminen alkaa uskoa, ettei Jumalaa tai rakkautta ole, ettei hän kelpaa kenellekään.
4. Kun olen vaaroissa,
itsesi kirkasta.
Tee minut eläväksi,
sinussa väkeväksi.
Suo voittaa kiusaukset
ja välttää lankeemukset.
Tekoälyn lestadiolainen tulkinta: Lestadiolaisessa ymmärryksessä vaarat ovat ennen kaikkea hengellisiä – hetkiä, jolloin ihminen voisi kadottaa elävän uskonsa. Näitä voivat olla maailmalliset vaikutteet, jotka houkuttelevat pois seurakunnan yhteydestä, esimerkiksi halu elää vapaammin ilman hengellisiä rajoja. Ihminen pysyy elävässä uskossa vain Jumalan sanan ja lestadiolaisen seurakunnan keskellä, jossa evankeliumia kuullaan ja synnit uskotaan anteeksi. Kun ihminen on vaarassa eksyä, Jumala “kirkastaa itsensä” usein toisen uskovan kautta: joku julistaa evankeliumin, lohduttaa, muistuttaa armosta.
Tekoälyn progressiivinen tulkinta: Säkeistö on rukous pimeyden keskeltä. “Vaarat” ovat sisäisiä, masennuksen ja toivottomuuden varjoja, jotka uhkaavat sammuttaa yhteyden Jumalaan ja elämään. ”Itsesi kirkasta” on huokaus: ”Näytä valo, kun en itse näe sitä.” Kiusaus on luovuttaa toivosta, uskoa ettei valoa enää ole. Lankeemus on uskoa pimeyden ääntä, joka sanoo, ettei mikään muutu, ettei rakkaus kanna. “Sinussa väkeväksi” voisi tällöin tarkoittaa: “Auta minua jaksamaan tänään, vaikka en tunne mitään enkä jaksa uskoa.”
5. Kun usko heikkenee
ja sydän epäilee,
armosi anna koittaa,
suo epäusko voittaa.
Kirkasta, Jeesus, vaivas
ja näytä avoin taivas.
Tekoälyn lestadiolainen tulkinta: Tämä säkeistö on lestadiolaisen armokäsityksen ytimessä. Uskon heikkeneminen ja epäily ovat inhimillisiä, mutta ratkaisevaa on, että armo saa koittaa uudelleen. Lestadiolaisuudessa tämä tapahtuu konkreettisesti evankeliumin julistuksessa: “Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.” Se on se hetki, jolloin Kristus kirkastuu ja taivas avautuu uskovalle. Kokemus palauttaa rauhan ja ilon – “avoin taivas” kuvaa pelastusvarmuutta, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön.
Tekoälyn progressiivinen tulkinta: Masentuneelle nämä voivat olla kaikkein tärkeimmät sanat. Epäusko ei ole kapina Jumalaa vastaan, vaan kokemus Jumalan hiljaisuudesta. Silloin armon tarve on erityisen suuri – ei siksi, että ihminen olisi tehnyt väärin, vaan koska hän on haavoittunut ja kadottanut toivon suunnan. Armo merkitsee rakkautta ja hyväksyntää ilman ehtoja, myös silloin, kun ei jaksa uskoa. ”Näytä avoin taivas” voi tarkoittaa: avaa jokin ikkuna – kauneuteen, yhteyteen, musiikkiin, ihmiseen, joka jaksaa kuunnella. Kristuksen “vaivat” merkitsevät sitä, että Jeesus tietää miltä tuntuu olla hylätty, pimeässä ja yksin.
Tekoälyllä oli selitys myös siihen, miksi virren melodia ja poljento tuntuu ilman sanojakin vaikuttavan minuun lohduttavasti. Se arveli, että jos olen laulanut virttä lapsuudessa tilanteessa, jossa vallitsi turvallisuus, lohtu tai pyhyys, tämä muistijälki aktivoituu, kun laulan virttä myöhemmin. Melodian tuttuus voi herättää hengellisen lohdun, joka on sanoja vanhempaa. Lisäksi virsien laulaminen rauhoittaa fysiologisesti: se hidastaa sykettä ja pidentää uloshengitystä, mikä aktivoi parasympaattista hermostoa vähän kuin keinuminen tai hengitysharjoitukset.
Ostan nämäkin selitykset. Milloinkohan virsien veisaamisesta tulee uusi hyvinvointitrendi, jonka fysiologisista vaikutuksista someinfluensserit kohisevat?
