Vietin juuri rattoisan parituntisen vertaillen neljää Uuden testamentin kertomusta siitä, miten Jeesus asettaa ehtoollisen: sen kuvaavat Paavali (1. Kor. 11:23–26) ja kaikki synoptiset evankeliumit (Matt. 26:26–29, Mark. 14:22–25, Luuk. 22:14–20). Laitan tuotoksen tännekin siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa. Lainaukset ovat vuoden 1992 Kirkkoraamatusta.
Teksteissä Jeesus on oppilaidensa kanssa viimeisellä aterialla ennen vangitsemistaan. Aterian aikana hän ottaa leivän ja (viini)maljan ja kehottaa oppilaita jakamaan ne keskenään. Sekä leivän että maljan kohdalla Jeesus lausuu tietyt sanat rinnastaen leivän ruumiiseensa ja viinin vereensä. Nämä ovat yhteisiä piirteitä kaikille neljälle tekstille. Yhteistä on myös se, että kaikissa teksteissä Jeesus sanoo joko ruumiin tai veren tai molempien olevan jonkinlainen uhri (annettu/vuodatettu muiden puolesta). Maljan kohdalla Jeesus puhuu kaikissa teksteissä liitosta. Lisäksi kaikki neljä kirjoittajaa mainitsevat sen, että Jeesus murtaa leivän.
Pääpiirteet ovat siis yhteneväiset, mutta yksityiskohdissa on paljon eroja. Luukkaan tekstin rakenne poikkeaa muista. Hän aloittaa Jeesuksen puheen pienellä johdannolla, jossa Jeesus sanoo hartaasti halunneensa syödä pääsiäisaterian oppilaidensa kanssa ennen kärsimystään. Hän myös vaihtaa leivän ja viinin järjestystä: ensin malja, sitten leipä ja sitten vielä uudestaan malja aterian jälkeen.
Leivän murtamisen yhteydessä Jeesus sanoo Markuksen mukaan vain ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini”. Matteus lisää tähän kehotuksen syödä: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Paavalilla ja Luukkaalla Jeesuksen repliikki on pidempi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Matteus ja Markus eivät mainitse ollenkaan sitä, että ehtoollista on tarkoitus viettää Jeesuksen muistoksi.
Maljan jakamisen yhteydessä Jeesus sanoo Markuksen mukaan: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.” Matteus lisää Jeesuksen vuorosanoihin jälleen kehotuksen juoda. Lisäksi hän täydentää Markuksen repliikin perään sanat ”syntien anteeksiantamiseksi”. Veren vuodattamiselle on siis annettu teologinen tulkinta: sen funktio on mahdollistaa syntien anteeksisaaminen. Luukkaalla, jonka mukaan Jeesus antaa maljan opetuslapsille kahdesti, hän sanoo jälkimmäisellä kerralla: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Myös Paavali mainitsee uuden liiton (toisin kuin Matteus ja Markus, jotka puhuvat vain liitosta), mutta ei sitä, että veri on vuodatettu jonkun puolesta: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Kenen puolesta Jeesuksen ruumis annetaan tai veri vuodatetaan? Paavalilla ja Luukkaalla ”teidän puolestanne”, siis kirjaimellisesti tulkiten vain läsnäolijoiden eli Jeesuksen oppilaiden puolesta, Matteuksella ja Markuksella ”kaikkien puolesta”.
Kaikki synoptiset evankeliumit mainitsevat Jeesuksen sanoneen, että hän ei enää maista viiniköynnöksen antia tässä maailmassa, vaan vasta Jumalan valtakunnassa. Markus sanoo, että tämä tapahtuu ”sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa”. Matteus lisää tähän sanat ”teidän kanssanne”, siis Jeesus juo uutta viiniä vasta sitten, kun myös oppilaat ovat hänen kanssaan Jumalan valtakunnassa. Luukas muotoilee asian toisin: Jeesus ei maista viiniköynnöksen antia ”ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut”. Suunta vaikuttaa päinvastaiselta: Jeesus ei ole menossa Jumalan valtakuntaan, vaan Jumalan valtakunta on tulossa Jeesuksen luo. Paavali ei mainitse asiaa. Sen sijaan hän liittää ehtoollisen viettämisen Jeesuksen paluun odotukseen: ne, jotka viettävät ehtoollista, julistavat ”Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee”.
Paavalin kuvaus ehtoollisen asettamisesta muistuttaa siis eniten Luukkaan evankeliumia. Paavali ja Luukas ovat yhteneväisiä myös siinä, että Jeesus jakaa maljan vasta aterian jälkeen, ei aterian aikana. Vastaavasti Matteuksen ja Markuksen kuvaukset ovat lähellä toisiaan. Entä mitä näistä neljästä tekstistä käytetään ehtoollisen asetussanoissa, jotka ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyisessä Kirkkokäsikirjassa?
Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin (Paavali)
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: (Matteus, Markus, Luukas)
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, (Matteus)
joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni. (Paavali, Luukas)
Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: (Matteus, Markus, Luukas – Paavali ei mainitse kiittämistä maljan vaan leivän yhteydessä)
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. (Matteus, paitsi ”ottakaa” on Luukkaalta)
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, (Paavali, Luukas)
joka vuodatetaan teidän puolestanne (Luukas)
syntien anteeksiantamiseksi. (Matteus)
Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. (Paavali)
Ehtoollisen asetussanat on siis kursittu kasaan pienistä paloista Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien sekä 1. Korinttilaiskirjeen pohjalta.
Minusta tämä oli aika hauska pikku tehtävä. Huomiota kiinnittää se, että Matteus ja Markus puhuvat vain ”liitosta”, Paavali ja Luukas ”uudesta liitosta”. Ajattelevatko Matteus ja Markus vanhan juutalaisen liiton (eli Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton) olevan yhä voimassa, kun taas Paavali ja Luukas tulkitsevat sen korvautuneen uudella? Toisaalta nimenomaan Matteus ja Markus näyttävät ulottavan Jeesuksen kuoleman vaikutuksen laajemmalle: veri on vuodatettu kaikkien puolesta.
Kiinnostavaa on myös se, miten kirkko on näiden tekstien pohjalta myöhemmin ymmärtänyt ehtoollisen vieton funktion. Luterilaisessa ehtoollisteologiassa ehtoollinen on nimenomaan syntien anteeksisaamisen rituaali, mutta Paavalille ehtoollinen vaikuttaa olevan toisaalta muistoateria ja Jeesuksen kuoleman julistamisen ateria, toisaalta yhteyttä Kristukseen (1. Kor. 10:16–17). Matteus ainoana mainitsee syntien anteeksiantamisen.
