Lähdöt ovat ohuita paikkoja, tai ohuita aikoja. Lähdön hetki kirkastaa kaiken samalla tavalla kuin hiljaisuus hiljaisilla retriiteillä: kaiken merkitys ja kauneus alkaa jotenkin kuultaa läpi. Lähdöt näyttävät kaiken väliaikaisuuden ja katoavaisuuden, ja sitä vasten asiat hohtavat kirkkaampina. Koti, vaimo, se miten koiran vasen korva lerppuu astunnan tahdissa viimeisellä pissalenkillä korttelin ympäri. (Oikea korva ei lerpu, koska se on puolikas.) Ja miten kaunis on luminen kotilähiökin.
Juna liukuu tasaisesti pimeän läpi. Hattuhyllyllä on rukousjakkara, jaloissa reppu, matkatavarahyllyssä rippilahjaksi 25 vuotta sitten saamani rinkka. Se on kaiken nähnyt: melkein kaikki Euroopan maat, pohjoisen erämaat kaikkina eri vuodenaikoina kaamoksen umpihangesta juhannuksen yöttömään yöhön, sen miten merentutkimusalus Aranda keinuu aallokossa niin että tavarat putoilevat pöydiltä ja naamani alkaa vihertää. Hiihtovaellukset, kesävaellukset, interrailit, työmatkat, kaikki muut matkat. Mutta tällaista se ei ole ennen nähnyt: että se pakataan täyteen hienoimpia vaatteita, jotka omistan, ja päällimmäiseksi evankeliumikommentaari, kirkkokäsikirja ja Jeesus-ikoni.
Otin Jeesuksen mukaan siksikin, että voin luoda häneen murhaavia katseita, jos harjoittelussa tulee huonoja hetkiä. Että mihin soppaan olet minut työntänyt.
Ennen lähtöä kävin kotikirkon messussa. Kirkkokahviseura tarjoutui heittämään minut junalle, kun selitin, miten paljon kannettavaa minulla on. Yllättävä kyyti on vain yksi lenkki siunausten ketjussa, jolla minua on saateltu matkaan.
Minusta on hienoa, että kirkossa siunataan uudet työntekijät. Ei missään muussa työpaikassa ole luontaisetuna siunausta. Mutta harjoittelijoita tuskin siunataan, joten varmuuden vuoksi hankin siunauksen pappisystävältäni hyvissä ajoin. Nopean toiminnan ihmisenä hän siunasi minut siinä paikassa, niin etten ehtinyt edes vetää henkeä tai korjata ryhtiäni, ja heti perään vaimon, joka sattui seisomaan vieressä.
Monet muutkin ystävät ovat toivotelleet siunausta. Semmoista se on, kun hengailee tulevien pappien ja muiden kirkon ihmisten kanssa. Vaimo on lyhentänyt uudet mustat housuni ja parsinut kasaan yhden villapaidan. Yksi ystävä kiikutti lainaan rukouskirjan, toinen lahjoitti kirkkokäsikirjan. Reppuun pakkasin puolikkaan suklaalevyn, joka oli naapurien joululahja, ja ne Havu-merkkiset yrttiteet, jotka muuan sydänrukousihminen varta vasten toi minulle. Asunto Turusta järjestyi taivaallisella flowlla. Siunausta piisaa.
Yhden ystävän olen nimennyt Tyyliasiantuntijaksi, koska hänen puoleensa olen kääntynyt kaikissa tyylipulmissani. Sopivatko nämä kengät puvun kanssa? Pitääkö kauluspaita napittaa ylös asti?
Olen noviisi pukuasioissa. Niin noviisi, että en ole vielä koskaan pessyt ainoaa kauluspaitaani, jonka hankin vuosi sitten. Muutaman käyttökerran jäljiltä se ei vielä tuoksahda, joten jätin sen pesemättä edelleen – muutenhan pitäisi opetella silittämään se. Sen sijaan googlasin hiki päässä miesten hautajaisetikettiä: valkoinen taskuliina, tumma päällystakki. Päällystakkini ei ole tumma vaan harmaa, kelpaako se? Entä ruudullinen kaulaliina, jonka löysin UFFilta? Voinko mennä hautajaisiin ilman kravattia, kun sopivan väristä ei ole? Tyyliasiantuntija muistutti, että en ole mies, joten voin päättää itse.
Sitten Tyyliasiantuntijalla alkoi vähän mopo keulia.
– Mä kyllä näkisin että Turussa otat uuden tyylin ihan kokonaan. Se on arvokas kaupunki. Puku ja kraka ei riitä, hommaat väliin liivin. Sit semmonen pyöreä huopahattu, knalli ja kävelykeppi. Valitsin sulle jo tuoksunkin. Tulee kyllä aika kalliiksi. Pyydä ennakkoperintöä.
Onneksi harjoitteluseurakunta sponsoroi vaatehankintojani palkan muodossa. Vaateasiani olivat niin huonolla tolalla, että pappisharjoitteluun valmistautuessani jouduin ostamaan vinon pinon siistimpiä (ja tummempia) vaatteita: housut, pipon, takin, juhlakengät, kolme neuletta, seitsemän T-paitaa, olkalaukun, kaulaliinan ja pukupussin. Samalla kävin läpi koko vaatekaappini ja vein kierrätykseen risat ja vääränkokoiset vaatteet. Ja kaikesta vaatestressistä huolimatta joudun Turussa ihan ensimmäiseksi kenkäkauppaan, koska yhdet kengät pitäisi vielä löytää.
Jeesus matkustaa mukana paitsi ikonina, myös vatsassani. Kävin nimittäin ehtoollisella.
– Herra olkoon sinun mahassasi, sanoi Tyyliasiantuntija.
