Saarna Via Silentiin messussa Haminassa 12.7.2026
Mark. 10:17–27
Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 10
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli
juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun
pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi
sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä
tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti,
älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta
pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi
sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille,
niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi
näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon
omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:
”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan
valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi:
”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin
mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset
olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi
pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei
Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
*
Olemme tällä viikolla olleet Via Silentiissa luopumisen ja irtipäästämisen teemojen äärellä, kun olemme harjoittaneet sydänrukousta. Olemme pohtineet yhdessä myös tyhjentymisen ja täyttymisen salaisuutta – mitä jää jäljelle, jos kaikesta päästää irti?
Myös tämän päivän evankeliumiteksti puhuu luopumisesta. Jeesus kohtaa miehen, jolla näyttää olevan kaikki hyvin. Hän on elänyt kunnollista ja vaurasta elämää. Jotain häneltä kuitenkin puuttuu: ”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?”
Ja Jeesus vastaa: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa.” Miehelle tämä ei ole mieluinen vastaus. Hän lähtee surullisena pois.
Tätä tekstiä on helppo kuunnella ahdistuen, koska rima nousee siinä niin korkealle. Kameli ei mahdu neulansilmästä, vaikka kuinka yrittäisi, ja harva on myöskään valmis luopumaan koko omaisuudestaan. Ajattelen, että tätä tekstiä on ehkä hyvä kuulla yhdessä sen tekstin kanssa, jonka luimme eilisaamun hetkipalveluksessa ja jossa Jeesus sanoo: ”Minun taakkani on kevyt ja hartioille sopiva” (Matt. 11:30, UT2020).
Ehkä tätä tekstiä voi myös katsoa toisesta suunnasta, ei moraalisena vaatimuksena, vaan kutsuna vapautua niistä asioista, jotka meitä sitovat ja estävät vastaanottamasta jotain parempaa.
Jos sijoitat itsesi tähän kertomukseen, tämän Jeesuksen kohtaaman ihmisen paikalle tai sivustakatsojaksi, millainen on Jeesuksen katse?
Evankeliumissa sanotaan: ”Jeesus katsahti häneen ja rakasti häntä.” Rakkaus tulee ensin, sitten vasta Jeesuksen kehotus tai kutsu luopumiseen. Miltä Jeesuksen rakastava katse tuntuu?
(mietiskelytauko)
Jeesus katsoo miestä niin syvältä, että näkee sen, mikä sitoo häntä. Kyse ei välttämättä ole niinkään omaisuudesta, vaan kiinnittymisestä. Voimme kiinnittyä muihinkin asioihin kuin rahaan, esimerkiksi asemaamme, identiteettiimme, johonkin ihmiseen, huoliimme tai pelkoihimme.
Pidän eräästä tarinasta, joka tulee itäisestä perinteestä. Se menee suunnilleen näin:
Matkalainen kohtaa tiellä vaeltavan munkin, joka kaivaa repustaan suuren timantin. Kulkija ei ole uskoa silmiään ja hämmästyy vielä enemmän, kun munkki kertoo löytäneensä timantin jostain tienposkesta ja antaa sen ilomielin pois. Kulkija lähtee riemuissaan jatkamaan matkaa timantin kanssa, mutta vähitellen hänen päässään alkaa raksuttaa. Hän päättää palata munkin luo, antaa timantin takaisin ja sanoo: ”Voitko antaa minulle sen aarteen, jonka avulla pystyit luopumaan timantista niin helposti?”
Mihin sinä olet kiinnittynyt niin, että se estää sinua olemasta vapaa?
(mietiskelytauko)
Tätä evankeliumitekstiä on mielenkiintoista peilata myös sitä Jeesuksen opetusta vasten, jonka luimme toisessa hetkipalveluksessa aiemmin tällä viikolla. Siinä Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen. Kun ihminen löytää aarteen, hän iloissaan myy kaiken, minkä omistaa ja ostaa sen pellon (Matt. 13:44).
Ihminen siis iloissaan myy kaiken, minkä omistaa. Jeesuksen vertauksessa pääasia ei ole vastentahtoinen luopuminen, vaan aarre. Kun ihminen kohtaa taivasten valtakunnan aarteen, hän rakastuu siihen niin paljon, että luopuminen tulee ikään kuin sivutuotteena. Se on seuraus siitä, että ihminen on löytänyt jotain parempaa.
Ehkä siis tämän päivän evankeliumi ei kerro ensisijaisesti siitä, kuinka vaikeaa rikkaiden on päästä Jumalan valtakuntaan, vaan siitä, kuinka vaikeaa meidän on päästää irti siitä, mikä sitoo meitä ja estää meitä elämästä täydempää elämää. Ehkä Jeesuksen kutsu ei niinkään ole omistaa vähemmän, vaan olla vähemmän omistettu. Etteivät omaisuutemme, asemamme, identiteettimme tai omat ajatuksemme ja tarinamme omistaisi meitä.
Jumalan valtakunta ei ole palkinto, vaan todellisuus, joka voi avautua, kun lakkaamme pitämästä kiinni kaikesta siitä, minkä luulemme olevan ”minä”. Niin kauan kuin puristamme muita asioita käsissämme, emme pysty ottamaan vastaan sitä, minkä Jumala haluaa antaa. Sydänrukouksessakin me opettelemme vähitellen tyhjentämään itseämme omista sidonnaisuuksistamme, jotta Jumalalle jäisi enemmän tilaa ja Jumalan rakkaus voisi virrata meidän lävitsemme.
Evankeliumin lopussa on arvoituksellisen lohdulliset Jeesuksen sanat: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” Meidän tehtävämme ei ole väkisin tunkea kamelia neulansilmän läpi. Meidän tehtävämme on suostua Jeesuksen rakastavan katseen alle ja antaa Jumalan tehdä meissä hiljalleen se työ, johon emme itse kykene.
Ehkä juuri sitä voimme sydänrukouksessa harjoitella: emme suorittamaan irti päästämistä, vaan avaamaan hiljalleen käsiämme. Luottamaan siihen, että kun päästämme irti, emme jää tyhjän päälle. Tyhjään tilaan tulee suurempi aarre kuin mikään, mistä luovumme: Kristus itse.
