Keskustelu 1
Minä: Voinko lopettaa kristittynä olemisen viikoksi? Pitempään ei voi, kun viikon päästä pitäis olla jakamassa ehtoollista.
Kristitty ystävä: Sopii oikein hyvin. Sinut on vapautettu viikoksi.
Minä: Kiitos.
Ystävä: Jos viikon päästä haluat jatkaa, joku muu tulee tilallesi alttarille. Uskonto ei oo pakko.
Minä: Ei, korkeintaan sisäinen pakko.
Ystävä: Nyt pidät vähän lomaa siitä.
Minä: Käskystä.
Ystävä: Se odottaa sua kyllä. Et menetä mitään.
Minä: Vaimon täytyy nyt sitten avata kaikki joulukalenterin luukut ihan itekseen.
[Kirkon joulukalenteri Antti Nylénin teksteillä on tänä vuonna niin hyvä, että avaamme luukkuja vaimon kanssa vuoropäivinä. Paras oli eilen: ”Seimen äärellä oli kaksi juutalaista ja kaksi juroa, uskollista eläintä.” Samaistuin juroihin, uskollisiin eläimiin.]
Ystävä: Joulu on joka vuosi. Ens vuonna ehkä taas avaat, jos huvittaa.
Minä: Mitä mä sitten tekisin, ryhdynkö buddhalaiseksi?
Ystävä: Nyt voit irstailla ja kiroilla.
Minä: Kiroilen muutenkin koko ajan. Päänsisäisesti.
(keskustelua muista aiheista)
Ystävä: Mä meen nyt saunaan. Muista sit se loma!
Minä: Joojoo. Teen syntiä koko viikon.
*
Keskustelu 2
Toinen kristitty ystävä: Kävitkö kirkossa tänään?
Minä: Meillä oli meditatiivinen messu. Vähän pakko koska mua tarvittiin sinne laulamaan. Mutta ei tuntunut miltään.
Ystävä: Joskus on niin.
Minä: Ehtoollisella olin vaan että yök, en jaksa tätä loputonta verenvuodatusta.
Ystävä: Tulee taas erilainen päivä.
Minä: Sanoin just xxx:lle että pidän vähän lomaa kristittyydestä. Viikon päästä ryhdyn sunnuntaikristityksi, koska pitää jakaa ehtoollista, ja jatkan ateismia sitten taas sen jälkeen, jos tarvii.
Ystävä: Sul on suunnitelma. Tää on hyvä.
Minä: Ongelma vaan se etten oikein tiedä miten ateistina ollaan.
Ystävä: You’ll figure it out!
Minä: Ihanaa ku kaikki on niin kannustavia tän suhteen.
Ystävä: Mikä ikinä sulle sopii. Oon vähän kade.
