– Oisko jotain ajatusta helluntaista? kysyi ystävä.
– Stina [ystäväni, pappi] puhui siitä, miten helluntain ihme oli se, että ihmiset löysi yhteyttä keskenään, ymmärsi toisiaan. Ja miten vaikeeta on ymmärtää toisiamme kirkossa, ihmiskunnassa, luomakunnassa toisenlajisten välillä…
– Osmo A. Wiio sanoi, että viestintä onnistuu korkeintaan sattumalta.
– Ahaa.
– Kerro lisää saarnasta.
– Lopussa Stina mainitsi Franciscuksen ihmeen, kun se pyysi mantelipuuta kertomaan Jumalasta. Keskellä talvea puu puhkesi kukkaan.
– Ounou, miten sille kävi? Ei ollu pölyttäjiä.
– Heh.
– En ymmärrä vertausta.
– Kai se vaan haluaa ilmaista että Jumala tai Pyhä Henki on jotain eläväksi tekevää. Sitten Stina käytti termiä ”jäätynyt kristitty”. Mä oon sellainen.
– No siis ei talvella pidä kukkia.
– Että voi vaan olla rauhassa jäätynyt?
– On aika kukkia ja aika tehdä hedelmää.
– Jäätyneenä on vähän vaikee miettii saarnaa. [Olen luvannut saarnata juhannussunnuntaina.] Jos ei oo oikein yhteyttä siihen, että mitäs järkeä tässä kristinuskossa olikaan.
– Aa okei. Ei siinä varmaan oo siis mitään järkee. Usko on jotain muuta.
– Niin.
– Ja ei uskosta aina saa mitään. Oon ajatellu et se on vähän niinku asenne. Asenteensa muuttaminen on ihan sikavaikeeta, ja siihen vaikuttaa tunteet ja mieliala. Jos on hyvä mieliala, niin usko on helppoa. Muulloin se voi olla vaikka rutiini, tai sitten ei edes sitä.
– Rutiinit vaan alkaa helposti tuntua pelkältä kuivuudelta, jos ne ei ravitse.
– Totta. Mun iltarukouksessa on ”kiitos tästä päivästä”. Välillä se on silleensä happamasti ”no kiitos nyt hirveeeeeeesti tästäkin päivästä”. Pidän kuitenkin rutiinia yllä. Kiitän päivästä.
– Tykkään niistä raamatunkohdista, joissa lähteitä puhkeaa erämaahan. Tai Mooses kopauttaa kalliosta vettä. Kuivuudessa ei vaan tiedä, mitä vois tehdä vettä löytääkseen.
– Joo, mut et sä voi odottaa, että oisit ihan Mooses. Jos kaikki vois kopauttaa vettä kalliosta, kukaan ei muistais ees Moosesta. Uutisen perussääntö: jos se on harvinaista, se on uutinen.
[Mitkä sielunhoitajan kyvyt! Olo koheni.]
– Aattelin eilen, et vois alkaa tehdä listaa sellasista asioista, missä Jumala on jotenkin havaittavissa, jatkoin keskustelua.
– Jutta Larm sanois tähän, että lopeta ajattelu ja alkaminen ja tee, vastasi ystävä. – Hän on fitnessvalmentaja.
– Fitnessvalmentajan neuvot hengelliseen elämään.
– Mulla tulee ekana mieleen appelsiini. Ehkä kun se on kotoisin Jeesuksen seuduilta. Appelsiini on tosi hieno asia. Auringonmuna.
– Mulla tulee ekana mieleen pingviinibussi. Se on yhdestä kirjasta [Johanna Förster: Unien sirkus]. 1. Pingviinibussi, 2. Appelsiini.
– Jutta ois ylpee susta.
– Perustin myös hengellisen ensiapukirjan ja piirsin etulehdelle kuukahtaneen Pyhän Hengen. [Pulun, joka makaa silmät ristissä pienillä pulunkokoisilla paareilla. Rinnasta pisaroi verta.]
– Hieno viittaus Hugo Simbergiin!
– Yritän kerätä sinne ajatuksia, jotka auttaa, kun tipahdan uskonkriisiin.
– Onpa hyvä idea! Jos siihen vois lisätä ääntä, liittäisin siihen virsikirjan viimeisen virren ystävän viheltämänä. [Virsikirjan viimeinen virsi on kelttiläinen siunaus Tulkoon tie sinua vastaan.]
– Kiitos.
– Rukoilen sun puolesta, jos et itse jaksa. Uskoa ei tarvi kannatella yksin. Meitä on paljon, ihan hyvin voi muut tuurata sillon ku on kriisi.
– Jep.
